Seminars in Cancer Biology -lehdessä julkaistussa katsausartikkelissa, jonka ovat kirjoittaneet professori Carsten Carlberg Itä-Suomen yliopistosta ja professori Alberto Muñoz Madridin autonomisesta yliopistosta, kerrotaan D-vitamiinin signaloinnin molekyyliperustasta ja sen merkityksestä syövän ennaltaehkäisyssä ja hoidossa.
D-vitamiini tunnetaan yleisesti sen ratkaisevasta roolista luuston terveydessä, mutta kirjoittajat huomauttavat, että se säätelee myös immuunijärjestelmää, ja sen syövänvastaiset vaikutukset välittyvät pääasiassa immuunisoluista, kuten monosyyteistä ja T-soluista. D-vitamiini vaikuttaa D-vitamiinireseptorin (VDR) kautta, joka on transkriptiotekijä, joka osallistuu lukuisten geenien ilmentymiseen ja epigeneettiseen säätelyyn.
Katsauksen mukaan tutkimukset, joissa keskitytään D-vitamiinin vaikutukseen erityyppisiin syöpiin, antavat vahvimmat todisteet sen hyödyistä paksu- ja peräsuolen syövässä ja verisyövissä, kuten leukemioissa ja lymfoomissa. D-vitamiini on tärkeä sekä verisolujen erilaistumiselle hematopoieesin aikana että aikuisten kantasoluille nopeasti uusiutuvissa kudoksissa, kuten paksusuolessa tai ihossa. Liian alhainen D-vitamiinitilanne johtaa VDR:n epäoptimaaliseen toimintaan ja lisääntyneeseen riskiin, että nämä solut eivät erilaistu täysin ja alkavat muuttua hallitsemattomasti kasvaviksi syöpäsoluiksi.
Jopa muissa syöpätyypeissä, kuten rinta- ja eturauhassyövässä, alhainen D-vitamiinitilanne, jota mitataan veren 25-hydroksidivitamiinin D-pitoisuutena, on yhdistetty korkeampaan syövän ilmaantuvuuteen ja huonompaan ennusteeseen. D-vitamiinilisän ei kuitenkaan ole satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa osoitettu johdonmukaisesti vähentävän syöpäkuolleisuutta. Katsauksen kirjoittajien mukaan D-vitamiinin vaikutus voitaisiin osoittaa selvemmin, jos osallistujat ositettaisiin yksilöllisen D-vitamiinireagoinnin mukaan ja terveysvaikutukset analysoitaisiin suhteessa yksilöllisen D-vitamiinitilanteen muutoksiin.
Professori Carlbergin tutkimusryhmä on aiemmin osoittanut, että yksilöt eroavat toisistaan molekyylisessä vasteessaan tai herkkyydessään D-vitamiinilisälle. Esimerkiksi 25 prosenttia suomalaisesta väestöstä näyttäisi olevan heikosti reagoivia henkilöitä, jotka tarvitsevat suuremman annoksen D-vitamiinilisää saavuttaakseen täyden kliinisen hyödyn. Syöpäriskin kannalta korkean vasteen omaavilla voidaan olettaa olevan suojaava vaikutus.
Katsauksen mukaan hyvästä D-vitamiinitilanteesta on hyötyä syövän yleisessä ehkäisyssä. Sen hyödyllisyydestä syövän hoidossa on vähemmän näyttöä.